5 jalkapallokuntotyyppiä (vaikutukset aerobiseen kuntoon)

Jalkapallokoulutus voidaan jakaa kuuteen pääluokkaan. Näiden erityyppisten harjoitusten yhdistelmää pidetään optimaalisena aerobiseen harjoitteluun. Hallittujen intervalliharjoittelujen sekoittamista pienpuoleisiin peleihin pidetään tyypillisenä modernina lähestymistapana jalkapallokuntoon.

• Intervalli harjoittelu
• Toistuva sprinttiharjoitus
• Pienet pelit
• Nopeus- ja ketteryyskoulutus
• Circuit Training

Intervalli harjoittelu

Sen vakiintunut ajatus, että intervalliharjoittelu on yksi jalkapallokunton perusta historiallisesti. Aerobisen kestävyyden intervalliharjoittelun hyödyllisiä näkökohtia on raportoitu ammattilaisjalkapalloa koskevissa tutkimuksissa (Wong et ai., 2010).

Lisäksi tutkimukset kilpailukykyisten/eliittitason nuorten pelaajien kanssa ovat osoittaneet myös jäsennellyn intervalliharjoittelun positiivisia harjoitteluvaikutuksia tietyn ajanjakson aikana (Bravo et ai., 2007, Helgerud, J, 2004). Anaerobinen kestävyys parani 8 viikon hoito-ohjelmassa intervalliharjoittelulla (Sporis et ai., 2008)

Fyysiset sopeutumiset havaittiin tutkimuksessa (Hoff et ai., 2002) olivat seuraavat: a) VO2max, b) laktaattikynnys, c) juokseva säästö, d) matka (6.4-20%) ottelussa, e) sprinttien määrä (100%), f) osallistumisten määrä pallo (+24%), g) työn intensiteetti, h) 200-2400m-testit (4.2-7.9%).

Yksinkertaiset esimerkit jäsennellyistä jalkapalloväliharjoittelutesteistä osoittivat, että 4 x 4 sarjan suorittaminen 90-95%: lla maksimisykkeestä 3 minuutin lenkkeilyjaksoilla lisää kaksi kertaa viikossa pelaajien aerobista kapasiteettia (Bravo et ai., 2007, Helgerud et ai., 2001, Impellizzeri et ai., 2006). 4 x 4 sarjan suorittaminen 90-95%: lla ja 3 minuutin lenkkeilykertoimet lisääntyneellä taajuudella on myös selvästi osoittanut parannusta kuntoilukyvyssä. U3-pelaajille saatiin etuja 4-5 kertaa viikossa 14 viikon aikana (Sporis et ai., 2008). Sama on osoitettu muissa täydentävissä tutkimuksissa pitkiä aikoja (4-8 viikkoa) (Dellal et ai., 2012, Iaia, FM et ai., 2009, Sporis et ai., 2008).

Toistuva sprinttiharjoitus

Kyky suorittaa toistuvia sprinttejä eri etäisyyksillä on kriittistä jalkapallossa (jalkapallo). Testaustarkoituksiin toistuvat sprintit voidaan luokitella useiksi sprintteiksi, joiden toipumisaika on usein epätäydellinen ottelun arvaamattomuuden vuoksi. Useat sprinttiharjoittelua koskevat tutkimukset ovat osoittaneet parannuksia aerobiseen kestävyyteen (Meckel et ai., 2009, Mujika et ai., 2010, Buchheit et ai., 2010). Nuorten pelaajien aerobinen kestävyys on myös lisääntynyt 40 metrin toistuvalla pikajuoksuharjoituksella maksimiteholla (Tonnessen et ai., 2011).

Pienet pelit

Pienpuoleisten pelien kuntoharjoittelun erityispiirteet tekevät siitä ihanteellisen muodon pelaajien kouluttamiseen. Ohjatut pienpuoleiset pelit sisältävät tiettyjä jalkapalloliikkeitä ja yhdistävät teknisen ja taktisen harjoittelun ja kuntoilun yhdeksi harjoitukseksi. Pienet pelitutkimukset ovat osoittaneet, että seuraavat fyysiset sopeutumiset jalkapalloilijoissa lisäävät aerobista kestävyyttä merkittävästi (Hill et ai., 2009, Mallo et ai., 2008). Myös VO2 Max -kapasiteetin lisäys sekä eliitti- että nuorisopelaajilla (Jensen et ai., 2007, Chamari et ai., 2005) ja parempi nopeus laktaattikynnyksellä (Impellizzeri et ai., 2006). Lisäksi pienten kuntoilupelien käyttö kauden aikana osoitti positiivisia vaikutuksia toistuvaan sprinttikykyyn.
Pienpuoleisten pelien kuntoharjoittelun negatiivit näkyvät siinä, että he eivät pysty täysin hallitsemaan pelaajien työtahtia, heidän ylikuormitustaan, liikettään ja siten intensiteettiään. Pienille peleille asetettujen vaatimusten satunnaisuutta voidaan hallita vain tietyssä määrin. Intensiteetin hallinnan vaikeus on osoitettu tutkimuksissa (Pikku, 2009). On otettava huomioon pelaajien asemaa koskevat vaatimukset pienissä peleissä, vastustajien suorituskyky ja/tai motivaatiotaso jne.
Näistä syistä ehdotetaan, että käytetään kuntoharjoittelumenetelmien yhdistelmiä pelaajien kuntotasojen kehittämiseksi optimaalisesti.

Nopeus- ja ketteryyskoulutus

Joissakin tutkimuksissa (vastaavissa urheilulajeissa) on havaittu kohtalainen korrelaatio nopeus- ja ketteryysharjoitusten/harjoitusten välillä sekä aerobisen kunnon lisääntyminen (Buchheit et ai., 2010).

Circuit Training

Rajoitetumpi harjoittelututkimusalue, jotkut tutkimukset ovat kylväneet jalkapallokierrosharjoittelun vaikutuksia aerobiseen kuntoon. Parannuksia nähtiin molemmissa VO2 MAX -tapahtumissa 20 harjoituksen jälkeen (kaksi harjoitusta viikossa) 10 viikon ajan.Hoff et ai., 2002). Chamari (2005) osoitti myös samanlaisia ​​tuloksia käyttämällä piirikoulutusta.